Halusin vielä jatkaa itsetunto -aiheella, kun sain sen tiimoilta niin ihanan ja sydäntälämmittävän palautteen. Saamani palaute kiitteli siitä, miten annan rohkeutta siihen, että jokainen uskaltaisi olla sellainen kuin on. Sain siitä kylmät väreet, koska se oli niiiiin yhteydessä mun omiin ajatuksiin ja missioon; jos voisin muuttaa tässä maailmassa yhden asian, se olisi se, että jokainen ihminen luottaisi itseensä, uskoisi omiin kykyihinsä ja potentiaaliinsa. Näkisi, miten mieletön ihminen sitä onkaan ja antaisi sisäisen voiman ja kauneuden loistaa.

Miksi me epäillään itsemme niin paljon? Lapsena me uskomme kaiken olevan mahdollista, joulupukit, hammaskeijut, prinsessat – kaiken. Jopa sen, että jos vääntää naamaa hassuun virneeseen, se voi jäädä sellaiseksi ikuisiksi ajoiksi! 😀 Pinterestissä oon myös törmänny sanontaan, ”jos oot pystynyt uskomaan joulupukkiin 8 vuotta, pystyt nyt luottamaan itseesi ainakin 45 sekuntia”. Erik Larssen kirjottaa kirjassaan Vahva paljon siitä, miten sisäisen voiman kasvattaminen on prosessi. Otetaan kaksi askelta eteen ja yksi taakse. Jokainen joutuu rämpimään erilaisten haasteiden läpi ja kohtaa hetkiä, kun usko itseensä kaatuu naama edellä asfalttiin. Mutta jos haluaa vahvistaa omaa sisäistä voimaa, on uskottava siihen että kaikki on mahdollista. Ei saa luopua uskosta, että muuttuminen on mahdollista.

Se miten aloin ite keräilemään omaa itseluottamusta kasaan, oli mm. motivaatio-videoiden ja -puheiden kuuntelemisella. Ihan oikeesti. Mä laitoin YouTubeen hakusanaksi ”motivational speaker” ja kuuntelin sieltä kymmenittäin ja kymmenittäin puheita. Ne valoi aina pikkuriikkisen luottamusta itteeni ja herätteli mun sisäistä voimaa edes hetkeksi, jotta tiesin sen edes olevan olemassa. Luin ja luen edelleen ihan hirveesti kirjoja, sillä mä koen ne ihan älyttömän kannustaviksi. Aloin myös seuraamaan ihailemiani ihmisiä tarkemmalla silmällä ja korvalla. Tällä tarkotan sitä, että aloin kiinnittämään huomiota siihen miten he elivät ja viettivät päivänsä, millaisia valintoja he tekivät ja miten he kohtelivat muita. Miten he olivat päässeet siihen pisteeseen jossa nyt olivat ja jota ihailin? Miten he olivat pystyneet? Muun muassa näiden ansiosta mun sisällä alkoi kasvaa luottamus siihen, että mäkin pystyn. Mä aloin uskomaan siihen, että mä pystyn. Pienet onnistumiset muovasi ensin pikkuruisen lumipallon, joka puolestaan auttoi uskaltautumaan vähän suurempiin ja haastavampiin tilanteisiin. Onnistumiset ja epäonnistumiset työnsivät lumipallon edestakaisin, mutta kun sisäistä voimaa oli karttunut riittävästi, lähti lumipallo vyörymään hitaasti mäkeä alas.

Mä todella uskon elämän mahdollisuuksiin ja siihen, että jokainen pystyy. Tai mä oon päättäny uskoa ja nähdä ne mahdollisuudet 🙂 Koska itsensä epäilemiseen kuluu yhtä paljon energiaa kuin itseensä uskomiseen, valitsen mielummin ensimmäisen vaihtoehdon. Koska ympärillä tulee aina riittämään epäilijöitä ja arvostelijoita, oon valinnu uskoa itse itseeni. Koska jos mä en usko, kuka sitten uskoo? Ja miten paljosta me jäädään paitsi, jos ei luoteta omaan itseemme? Erik Larssen kirjoittaa kirjassaan näin: ”Saat olla aivan yhtä vahva uskossasi, että kaikki onnistuu loistavasti, kuin ne, jotka uskovat kaiken menevän ihan ok. Sisäinen voimasuhteet vahvistuu ja sisäisen voiman avulla saat sisäistä rauhaa, varmuutta ja tunteen, että elämän on hallinnassa.” Niin totta.

 Loppuun haluan vielä laittaa yhden mun lempiquoten;

Uskomuksista tulee ajatuksia.

Ajatuksista tulee sanoja.

Sanoista tulee tekoja.

Teoista tulee tapoja.

Tavoista tulee arvoja.

Arvoista tulee kohtalo.

– Mahatma Gandhi

Hyvää perjantaita te ihanat ihmiset <3

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *