Olin haaveillu vaikka kuinka pitkään surffauksen opettelusta. Monen, monen vuoden ajan oli surffaus keikkunut mun bucket listan alkupäässä, ja mitä enemmän seurasin muiden surffeja, sitä enemmän paloin halusta päästä aaltoja raidaamaan. (Oikeestaan oon ollu kerran aikaisemmin surffilaudan päällä, Porin Yyterissä. Sitä ei voinu kyllä surffaamiseksi edes kutsua, koska aallot oli kokoluokkaa 1cm…). Kun sitten viime syksynä varailin matkaa Ausseihin, tiesin tämän olevan tilaisuuteni ja suunnittelin matkan täysin surffaamisen ympärille.

Osallistuin Bondi Beachillä toimivan Let’s Go Surfing:in 5 päivän surffikurssille. Paikka oli saanu ihan loistavia arvosteluja ja oli toiminut Bondilla jo yli 20 vuoden ajan. Tunteja oli tarjolla päivittäin lähes kaikkina kellonaikoina, ja nettivaraussysteemin kautta valkkailin haluamani tunnit varauskalenterista. Halusin päästä laineille sekä aikaisin aamulla, että myöhemmin iltapäivällä, joten valitsin tunteja mahdollisimman monipuolisesti viidelle peräkkäiselle päivälle. Tunnit alkoivat aina samalla tavalla; vaihdettiin märkäpuku (pitkä tai lyhyt malli) päälle, kierrätettiin ringissä aurinkorasvaa ja sinkkivoidetta, puettiin päälle yrityksen ihanat siniset tpaidat ja haettiin laudat varastosta. Sen jälkeen kokoonnuttiin rannalle ensin pienen tutustumiskierroksen muodossa, jota seurasi turvallisuusasiaa ja yleisiä surffaamiseen liittyviä ohjeita (kuten aaltojen liikkeitä, hyvää melomisasentoa ja surffietikettiä). Sen jälkeen porukan koosta riippuen, aloittelijat ja ensikertalaiset jäivät toisen ohjaajan kanssa rannalle tekemään laudan päällä kuivaharjoittelua, ja toinen osa porukkaa lähti suoraan aaltoihin.

Osallistuin tosiaan viitenä päivänä opetukseen, joten porukka oli aina uusi – mikä oli omasta mielestä ihan sairaan mukavaa! Ihmisiä oli aina Jenkeistä Saksaan ja Venäjältä Japaniin, ja suurin osa oli opettelemassa surffaamaan ensimmäistä kertaa. Vaikka suurin osa porukasta oli nuorta, niin mukaan mahtui myös vanhempiakin yksilöitä, kuten eräs juuri eläkkeelle jäänyt herra, joka kertoi aina halunneensa surffata ja oli nyt vihdoin eläkepäivillään tehnyt unelmastaan totta 🙂 Ohjaajat oli todella ammattitaitoisia, hyvän huumorintajun omaavia ja surffaamiselle omistautuneita tyyppejä. Jokaisella oli tietysti oma tyyli opettaa ja ohjata, mutta jokaisesta paistoi intohimo lajiin ja elämäntyyliin. Ohjaajat olivat aine vedessä mukana, antoivat vauhtia aaltojen kiinnisaamiseksi, huikkasivat hyvännäköisistä aalloista ja antoivat jokaiselle jatkuvasti yksilöllistä palautetta. He auttoivat myös laudan valinnassa (aluksi kaikille suositellaan pidempää longboardia, jolla on helpompi tasapainotella, mutta taitojen karttuessa he rohkaisivat kokeilemaan pienempiä lautoja, joilla sai eri tavalla tuntumaa esimerkiksi kääntymisen opetteluun), kertoivat omia reissutarinoitaan ja antoivat protipsejä tulevaisuuden surffeja ajatellen. Jokaisella tunnilla oli myös valokuvaaja mukana, jonka napsimia kuvia sai halutessaan ostaa itselleen. Olisin muuten voinut ostaa, mutta firman sininen tpaita märkäpuvun päällä ja hiukset likomärkinä päätä pitkin valuen en todellakaan näyttäny miltään surffibeibiltä 😀

Millaista surffaaminen sitten oli? Rankkaa, yllätyksellistä ja haastavaa, mutta niin siistiä, palkitsevaa ja yksinkertaisesti AWESOME!!! Siis niin uskomattoman upeaa, että rakastuin siihen ihan saman tien. Koko surffiviikko oli ehdottomasti yksi elämäni siisteimpiä kokemuksia! Vaikka viidessä päivässä ei vielä miksikään pro surffaajaksi tulla (surffaamisen opettelu vaatii ihan älyttömän paljon toistoa ja mielellään lyhyen ajan sisään, jotta ylösponnahdus alkaa sujumaan, tasapaino löytymään ja aaltojen lukeminen luonnistumaan), mutta paljon ehdin päivien aikana oppimaan – oikeastaan enemmän kuin olisin osannut edes odottaa! Lumilautailutausta auttoi ehkä hieman laudan päällä olemiseen ja liikunnallinen tausta muutenkin nopeaan ylös ponnahtamiseen ja aalloissa melomiseen, ja babyaalloissa pääsin aika nopeasti laudan päälle ja pysyttelin ylhäällä parhaimmillaan rantaan saakka. Opin myös jo hieman kääntymään sekä arvioimaan hyviä aaltoja. Useimmiten tein kunnon nose divejä, jouduin aaltojen runnomiksi ja join litratolkulla suolavettä yrittäessäni tasapainoilla laudalla. Silloin nappasin laudan kainaloon, meloin takasin aaltoja metsästämään ja kokeilin uudestaan. Kaatumisia tuli ehdottomasti enemmän kuin onnistumisia, mutta se kuului asiaan. Aallokossa pyörimisen jälkeen nousin pintaan aina vaan suurempi virne kasvoillani; en voinu käsittää, miten siistiä tämä kaikki oli.

Aamusurffit oli ehdottomasti omat lempparini. Suuntasin rannalle puoli 7 maissa, ja vastaan tuli lenkkeilijöitä, ulkotreenaajia ja töihin suuntaavia surffareita. Aurinko oli vasta nousemassa ja ilma oli lämmin, mutta raikas. Vesi tuntui aamuisin aina superlämpimältä, ja aallot oli ihan sairaan miellyttäviä. Oikeesti, päivä ei voisi tän paremmin alkaa. Yksi mun sielua ja corea ravistuttanu hetki oli juurikin aamusurffilla, laudan päällä istuen, aaltoja odottaen. Siinä hetkessä oli jotain niin taianomaista.. surffareita siellä täällä, täydellistä aaltoa tiiraillen, laineiden päällä keinuen. Oli niin rauhallista ja ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin, tunsin eläväni niin siinä hetkessä. Tunsin jossain syvällä sisimmissäni, miten elämä oli tässä ja nyt. Kahden tunnin melomisen, pomppimisen ja sukeltelun jälkeen oli ihanaa kömpiä (lue vääntäytyä) pois märkäpuvusta ja suunnata brekulle kaikessa rauhassa. Käsivarsia hapotti ja olo oli todellakin kaikkensa antanut.

Lienee siis sanomattakin selvää, että surffaamisurani ei suinkaan päättynyt tähän 🙂 Koin surffikurssin erittäin hyödylliseksi ja voin ehdottomasti suositella sitä kaikille kiinnostuneille! Oon kotiinpaluusta asti puhunut, miten haluan päästä mahdollisimman pian uudestaan laudan päälle – ja tulevaisuudessa mahdollisimman usein. Oon jo katsellut kunnon surffileirejä (jos teillä on hyviä vinkkejä, niin ilomielin otan vastaan!) ja seurannu Youtubesta surffimimmejä pahimman kaipuun iskiessä. Aaah. Haluan oppia surffaamaan kunnolla niin, että uskaltaisin lähteä yksinkin aaltoihin. Ja ehkä heittämään parit makeet tail slidea tai airia myös 😉

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *