9 kuukautta PT-opintoja, 8 lähiopetusviikonloppua, välitenttejä, uuden oppimista, itsensä ylittämistä ja mielettömän inspiroivia tyyppejä. Verkostoitumista, oman toiminnan hahmottumista, uusien liikkeiden ja lihasten löytämistä sekä harjoitusasiakkuuksia.. Nyt olen ihan virallisesti sertifioitu PT. Ihan käsittämätöntä että personal trainerin paperit on kourassa!

Kirjoittelin aiemmin matkasta kohti personal traineria (postaus löytyy täältä) ja halusin vielä jatkaa aihetta vielä sen verran, että kokoaisin omat ajatukset koulutuksesta yhteen ja valottaisin omaa ajatustani siitä, mitä haluan koulutuksella tehdä ja mihin personal trainereita tarvitaan. Vai tarvitaanko niitä? 😉

Voin edelleen allekirjoittaa kaikki edelliseen postaukseen kootut ajatukset aina koulutuksen monipuolisuudesta kouluttajien ammattitaitoon ja kurssikavereiden mahtavaan tukeen ja huumoriin. Kirjoitin aiemmin, että
jokaisen lähiopetuspäivän jälkeen palaan kotiin niin motivoituneena ja innostuneena, kunnon happy-virnistys naamalla –ja tämä piti viimeiseen asti paikkansa. Aiheita käsiteltiin koulutuksen aikana todella laajasti aina perinteisestä voima- ja kestävyysharjoittelusta kehonpainoharjoitteluun, painonnostoon ja kahvakuulaan, sekä käytiin läpi ravitsemusta, psyykkistä valmennusta ja PT-työtä. Lähiopetusjaksoilla päästiin siis sukeltamaan eri osa-alueiden pariin ja opittua ihan hirveesti – kotiin lähdettiin aina uusilla työkaluilla ja ahaa-elämyksillä varusteltuna. “Tämä liike on pakko ottaa omaan lämmittelyyn mukaan” tai “nämä liikevariaatiot otan ehdottomasti omaan treeniin” tai “tästä aion lukea lisää” oli ihan tyypillisiä lausahduksia aina viikonloppujen päätteeksi. Tuntui siltä, että uutta asiaa tuli niin paljon ja kaikkea olisi ollut makea päästä heti kokeilemaan ja viemään käytäntöön!

Paljon sai siis opiskella lähiopetuksen ulkopuolella ja oikeastaan paperit saatuaan tuntui siltä, että tästä tämä oppiminen vasta alkaakin 🙂 Se, että opiskelee asioita teoriassa on ihan eri asia, kuin käytännön työ! Onneksi koulutukseen sisältyi yksi harjoitusasiakkuus, jonka lisäksi otin omaksi ilokseni vielä toinen koekaniinin – ja molemmat oli ihan hurjan hyviä oppimiskokemuksia. Asiakkaiden kanssa ymmärsi myös todella hyvin sen, miten me ollaan kaikki yksilöitä ja se mikä toimii yhdellä ei välttämättä toimi toisella. Siksi personal trainerin työ on yhtä lailla teorian handlaamista, oman työkalupakin kokoamista, kuin niiden soveltamista käytäntöön yksilöllisesti jokaisen asiakkaan kanssa. Molempien harjoitusasiakkaan kanssa tuli niin ylpeä fiilis siitä työstä, minkä he tekivät omat terveytensä ja hyvinvointinsa eteen, ja koin olevani ihan etuoikeutettu auttamaan heitä matkassa kohti tavoitteitaan!

Kirjoitin aiemmin myös näin: “Näen koko koulutuksen tosi hienona matkana, jonka aikana jokainen meistä kasvaa ja kehittyy juuri omanlaiseksi, yksilölliseksi personal traineriksi.” Me kurssilaiset oltiin kaikki ihan hurjan erilaisia; ikähaitari oli tosi laaja, taustat oli hyvin kirjavat ja tulevaisuuden tavoitteet vähintäänkin yhtä monipuoliset. Se auttoi ymmärtämään, että hei – meillä jokaisella on jotain annettavaa. Tässä työssä konkretisoituu myös hyvin se, miten aiempaa työkokemusta, eri alan opintoja ja elämänviisautta pystyy hyödyntämään – ja usein nämä sulautuvatkin jollain tavalla yhteen luoden kokonaisuuden, jota kenelläkään toisella PT:llä ei ole. Erilaisuus tällä alalla on todellakin rikkaus, sillä monenlaisia valmentajia tarvitaan.

Itselle valkeni ja vahvistui matkan aikana aika montakin asiaa. Ensinnäkin ajatus siitä, että perus PT:n hommat ei sytytä itseäni oikeastaan ollenkaan, sai vahvistusta. Perus PT:n hommilla tarkoitan sitä, että päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen ohjaisin kuntosalilla asiakkaita. Toki kuntosaliohjaus tulee sisältymään omiin palveluihini, sillä pidän voimaharjoittelua todella tärkeänä jokaisen terveyden ja hyvinvoinnin kannalta (ja erityisesti naisten!), mutta lähestysmistapani on ja tulee olemaan paljon kokonaisvaltaisempi. Haluan edistää monipuolista, toiminnallista liikkumista – myös sellaista, jota pystyy tekemään tarvittaessa minimaalisilla välineillä missä ja milloin vain. Itse rakastan treenata pihalla esimerkiksi puistoja hyödyntäen, jonka lisäksi nautin kotona treenaamisesta. Myös luonnossa liikkuminen sekä päivittäiset matalan tehon harjoitteet on tulleet tärkeäksi osaksi omaa liikunta-filosofiaa. Kerran ylikunnosta kärsineenä tiedän tämän myös olevan yksi osa-alue, jossa koen itselläni olevani annettavaa. Liikunnan saralla haluan auttaa asiakkaita kehittämään voimaa, nopeutta ja suorituskykyä, mutta myös liikkuvuutta, kehon hallintaa ja kehon “öljyämistä”. Ajattelen, että liikkeen kautta on helppo lähteä liikkeelle kun haluaa muutosta myös muilla elämän osa-alueilla, sillä liikunta antaa meille välitöntä hyvän olon tunnetta. Näitä endorfiineja ja hyvänolonhormoneja on helppo lähteä kanavoimaan eteenpäin positiivisen kehän synnyttämiseksi.

Liikunnan lisäksi ravitsemus on tietysti kokonaisvaltaisen terveyden ja hyvinvoinnin kulmakiviä, ja tässäkin asiassa omat kokemukset (ärtyvä suoli ja autoimmuunitauti) sekä funktionaalisen ravitsemustieteen opinnot tulevat varmasti näkymään vahvasti. Ravitsemuksen avulla haluan auttaa asiakkaita voimaan hyvin sisäisesti ja ulkoisesti, olemaan energisiä ja elinvoimaisia. Näiden kahden lisäksi myös psyykkinen ja henkinen hyvinvointi ovat omassa valmennuksessani hyvinkin merkittävässä roolissa. Sillä ei ole väliä noudattaako terveellisintä ruokavaliota, syökö kaikki maailman ravintolisät, tai liikkuuko täydellisimmän liikuntaohjelman mukaan, ellei käy läpi kaikkea sitä shibaletta, mitä mielessä on. Meidän mielellä on ihan järisyttävän suuri vaikutus meidän muuhun terveyteen ja hyvinvointiin, että sen vaikutusta ei vaan voi olla sivuuttamatta. Women empowerment on itselleni myös äärimmäisen tärkeää; tunnen erittäin vahvasti haluavani työskennellä nimenomaan naisten kanssa, saaden heidät voimaan niin hyvin niin kehossaan kuin mielessään, että voivat tuntea olevansa oman elämänsä superwomaneja.

Itselläni PT:n opinnot tulee siis olemaan yksi tärkeä osa-alue omassa hyvinvointivalmennuksessa. Koen myös, että ne tukevat hyvin tieteelliseen teoriaan painottuvia liikuntalääketieteen ja liikuntapsykologian opintojani. Henkilökohtaisen valmennuksen lisäksi haluan myös vetää erilaisia pienryhmiätreenejä ja -valmennuksia, yhdistäen näihin myös muita osa-alueita. Aion myös alkaa järjestämään muiden huipputyyppien kanssa erilaisia hyvinvointi-iltoja ja -tapahtumia, ja jossain vaiheessa retriittejä, jotka ovat täynnä voimaannuttavaa ja elinvoimaa lisäävää ruokaa, treeniä, lepoa, oman itsensä ihmettelyä, positiivista psykologiaa, kokemusten jakamista, joogaa, luontoa ja henkisen hyvinvoinnin työkaluja.

Suurin osa ihmisistä liikkuu edelleen aivan liian vähän, ravitsemusviidakkoon eksyy yksi jos toinenkin ja stressi on 95% sairauden taustalla. Käyttäytymisen ja elämäntapojen muuttaminen on kaiken lisäksi monelle äärimmäisen vaikeaa ilman ulkopuolista tukea. Yhä useampi ihminen etsii ohjausta, koulutusta ja rohkaisua, kun he tavoittelevat terveempää elämää. Hyvinvointivalmentaja auttavat muuttamaan asiakkaan muutoksen halun ja arvopohjaisiksi tavoitteiksi ja toiminnaksi. He myös motivoivat, kannustavat sekä edistävät itseluottamusta ja vastuullisuutta. Siksi näen vahvasti, että tämä on ala, jolla riittää tulevaisuudessakin töitä. Näen vahvasti, että naisten kokonaisvaltainen terveys ja hyvinvointi on myös paljon suurempaa, kuin yksittäiset valmentajat, kurssit tai kirjat.. vaan se on myös yhteisöllisyyttä, toistemme tukemista ja toisiimme nojautumista. Toinen toistamme kannattelemista ja nostamista – antaen jokaisen loistaa <3

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *