Käyn parhaillaan englanninkielen kurssia, jossa tehtävänä oli pitää esitelmä valitsemastaan aiheesta. Pidin oman esitelmäni stressin vaikutuksesta suolistomikrobistoon, ja siinä stressireaktioita tutkiessa tuli taas pysähdyttyä miettimään palautumista ja sen merkitystä meidän terveyteen ja hyvinvointiin. Sitä, miten moni kärsii nykypäivänä kroonisesta stressistä ja sen tuomista negatiivisista seuraamuksista sekä sitä, miten tärkeetä on implementoida stressinhallintakeinoja omaan arkeen ja jokapäiväiseen elämään.

Jokainen meistä altistuu erilaisille stressiärsykkeille päivittäin, oli ne sitten ulkopäin tai sisältäpäin tulevia, todellisia tai kuviteltuja uhkia. Elimistö ei kuitenkaan erota sitä, mikä stressinlähde on; yhdellä kuormitus voi syntyä työstä, toisella taloudellisista ongelmista, kolmannella ihmissuhteista ja neljännellä omista kasvukriiseistä. Kuormituksen lähteestä huolimatta, ne kaikki aiheuttavat meissä samanlaisen stressireaktion, josta kehon ja mielen on palauduttava.

Tuntuu, että palautuminen yhdistetään lähinnä kovasta liikunnasta tai treenistä palautumiseen. Palautuminen on kuitenkin paljon laajempi, sekä fyysisiä että psyykkisiä akkuja elvyttävä ilmiö, jonka tarkoituksena on palauttaa elimistön voimavarat kuormitusta edeltävälle tasolle. Jos laiminlyö palautumista, vaikuttaa se ennen pitkään paitsi elämänlaatuun, niin myös kokonaisvaltaiseen terveyteen ja hyvinvointiin heikentävästi. Koska nykypäivän elämäntyyli on useilla hyvin nopeatempoista ja kuormittavaa, on rankan treenin lisäksi palauduttava myös ihan tavallisesta arjen kuormituksesta. Samalla tavalla kun ladataan puhelimen akkua, on meidän ladattava myös omia henkisiä ja fyysisiä akkujamme.

Jokainen myös reagoi kuormitukseen eri tavoin. Rankan syksyn jälkeen huomasin, miten oma hermosto on ollut niin kiihtyneessä tilassa, että kärsin ensimmäistä kertaa uni- ja nukahtamisongelmista. Saatoin pyöriä neljäkin tuntia sängyssä ennen nukahtamista, tai herätä keskellä yötä saamatta unen päästä taas kiinni. On varmaan sanomattakin selvää, että tämän tyyppinen uni ei ole ollut kovinkaan palauttavaa tai virkistävää. Kova stressi voikin aiheuttaa sen, että palautuminen ei onnistu levolla ja nukkumisella.

Uni on kuitenkin välttämätöntä palautumiselle, sillä suurin osa palautumisesta tapahtuu unen aikana. Uniongelmat olivat itselleni merkki siitä, että riittävää ja laadukasta unta oli arvostettava enemmän vaikka oonkin aikuisiällä pitänytkin sitä tosi tärkeänä. Mulla on ollut jo vuosikausia todella säännöllinen unirytmi koska tiedän, etten ole kovinkaan tehokas, saati mukava ihminen väsyneenä. Ensimmäistä kertaa oli kuitenkin priorisoitava tosissaan omia tekemisiä niin, että laadukasta unta tulisi tarpeeksi.

Länsimainen ihminen on melko hyvä stressaamaan, mutta huono poistamaan stressireaktioita. Harri Gustafsberg on sanonut, että ihmiset ovat aika hukassa eivätkä tiedä, mikä mieltä kuormittaa ja mitä pitäisi tehdä. Tämä pitää mielestäni hyvin paikkansa. Jokainen on varmasti kuullut tai lukenut naistenlehdistä riittävän unen tärkeydestä, mindfulness-harjoitteista ja hyvän stressinhallinnan merkityksestä.. Olin itsekin lukenut paljon hyvästä unihygieniasta, sinisen valon välttämisestä ja iltarutiinien rauhoittamisesta. Tiedosta ei kuitenkaan ole paljoakaan hyötyä, jos sitä ei onnistu siirtämään käytäntöön. Näin oli myös omalla kohdallani.

Palautumisessa tärkeää on havainnoida ja tunnistaa mielen ja kehon viestejä – tarvitaan siis tietoista keho-mieliyhteyttä. Tuntuu, että tätä taitoa saa varmasti opetella koko lopun ikää sillä tämä tuskin on taito, jossa tulee koskaan valmiiksi. Näen tän oppimisprosessin kuitenkin tosi mielenkiintoisena ja avartavana; opin itsestäni jatkuvasti lisää, ja mitä enemmän opin, sitä paremmin osaan tulevaisuudessa suunnata omia voimavarojani, ehkäistä ylikierroksille menemistä ja uupumiseen ajautumista, sekä ennen kaikkea huolehtia riittävästä palautumisesta. Seuraavaksi haluan opetella yhden tai useamman hengitysharjoitteen, joita voisi hyödyntää kehon ja mielen rentouttamiseen päivittäin. Lainasin kirjastosta Mia Jokinivan Stressin luomuhoito -kirjan, jossa bongasinkin muutaman hyvän harjoitteen, joita ajattelin kokeilla.

Samalla en voi olla ajattelematta, miksei näitä keinoja opeteta koulussa enemmän? Tai ehkä niitä nykyään opetetaan? Olisi myös kiva kuulla, mitä keinoja teillä on käytössä palautumisen edistämiseksi?

PS. Yksi kurssilainen piti oman esitelmänsä TRE-stressinpurkumenetelmästä. TRE:ssä hyödynnetään kehon luonnollista tärinämekanismia stressireaktioiden purkamiseksi ja rentoutumisen edistämiseksi. Tätäkin haluaisin kokeilla, joten jos siellä on joku joka TRE:tä harrastaa, kaikki vinkit saa laittaa kehiin! 🙂

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *