“If you are always trying to be normal, you’ll never know how amazing you can be.” -Maya Angelou

Sain Helsingin Sanomista haastattelupyynnön liittyen mun aiempaan postaukseen koskien multipotentiaaliutta. Jos tämä on ka kerta kun kuullet termin multipotentiaali, niin suosittelen lukemaan aiemman postaukseni, jossa käyn termistöä ja sen vaikutuksia läpi vähän tarkemmin, mutta tässä lyhyt lainaus siitä, miten termin luoja Emily Wapnick on käsitteen määritellyt: multipotentiaali on ihminen, jolla on lukuisia mielenkiinnon kohteita ja luovia harrastuksia. Hänellä on potentiaalia useilla aloilla, ja häntä voidaan kutsua myös “monitietäjäksi” tai “yleisneroksi”. Multipotentiaaleilla on erityinen kyky yhdistellä asioita, ajatella “laatikon ulkopuolella” ja he ovat usein hyvin idearikkaita. He ovat luovuutensa ja monikirjavaisen kiinnostuksen kohteidensa kanssa hyvin innovatiivisia ja kykenevät luomaan uutta. He myös tylsistyvät harvoin, itseasiassa, päinvastoin; heille tyypillistä on se, että he heräävät aamulla pää täynnä ideoita ja inspiroituvat herkästi ympärillä tapahtuvista asioista. Multipotentiaalit ovat myös hyvin nopeita oppimaan; kun he innostuvat jostain, niin he etsivät ja lukevat asiasta kaiken mahdollisen tiedon. 

Onko sulla miljoona ajatusta ja suunnitelmaa päässä? Innostutko jatkuvast uusista asioista, etkä ihan ymmärrä mistä jatkuva poukkoileminen johtuu? Oletko kiinnostunut monesta eri asiasta ja osa-alueista samanaikaisesti? Ahdistaako itsensä rajaaminen ja tiettyyn kapeaan määränpäähän hakeminen? Jos tunnistat itsesi ylläolevasta määritelmästä, niin tervetuloa multipotentiaalien joukkoon 😉

Musta oli ihan älyttömän makeeta, että termistö ja ominaisuuden tunnistaminen alkaa levitä myös Suomeen, koska omalla kohdalla asian tiedostaminen on auttanut ihan valtavasti. Juteltiin haastattelussa muun muassa siitä, miten paljon turhautumista, häpeää ja riittämättömyyttä tämä piirre on aiheuttanut itsessä vuosien varrella; oon monet kerrat ihmetellyt sitä, että mikä mussa on oikein vikana? Miksi en kykene keskittymään vain yhteen-kahteen asiaan, valitsemaan yhtä tietä, vaan poukkoillen sinne tänne aina sen mukaan mikä sillä hetkellä inspiroi? Ominaisuus on aiheuttanut paljon ahdistusta, kun on tuntenut olevansa epänormaali. Jatkuva innostuminen uusista asioista aiheutti sen, että monen asian tekeminen samaan aikaan aiheutti sen, ettei saanut mitään “suurta” aikaiseksi. Ympärillä olevat ihmiset eivät millään pysyneet perässä ja varmaan ajattelivat lähinnä että ei hyvänenaika, mikäköhän tuostakin tulee..

Puhuttiin myös siitä, miten yhteiskunta edelleen painostaa valitsemaan yhden ammatin, vaikka netti ja sosiaalinen media onkin tuonut todella tervetullutta muutosta tähän viimeisten kymmenen vuoden aikana. Omat urasuunnitelmathan on vaihdelleet lääkäristä näyttelijään ja vaatesuunnittelijasta ensihoitajaan… Multipotentiaaleille onkin tyypillistä se, että työ- ja opiskeluelämä on monesti aikamoista turbulenssia. Pohdittiin haastattelijan kanssa sitä, miten olisin toivonut asiaan suhtauduttavan nuorempana? Ennen kaikkea olisin toivonut sitä, että olisin tullut kuulluksi omine ideoineen ja visioineen. Jatkuvien ammatti-testien sijaan (jotka silloin lähinnä nauratti ja ahdisti, kun tuloksena tuli mm. kätilöä, kuulotutkijaa ja lavastajaa??), olisi esitetty myös erilaisia vaihtoehtoja. Näytetty, että oman uran voisikin koostaa erilaisista palasista ja yhdistelmistä. Lohdutettu, ettei kaikilla ole yhtä tiettyä kutsumusta, määränpäätä tai ammattia, vaan me ollaan kaikki tämänkin asian suhteen niin yksilöllisiä.

Family member: What are you doing with your life? Me: It’s a surprise.

Jos aiemmin sätin itseäni siitä, että käyttäydyn kuin viiripää ja pyrin kaikin keinoin taistelemaan tätä ominaisuutta vastaan, niin nykyään koen tämän ominaisuuden olevan yksi parhaimpia piirteitäni. Siis todella näen, että multipotentiaalius on mun elämän suola; elän ja hengitän inspiraatiota, ja elämä tuntuu jatkuvan uuden opettelun ja innostuksen ansiosta tosi kiehtovalta! Kutkuttavalta 🙂 Ikinä ei tiedä mikä asia saa seuraavaksi innostumaan tai mihin suuntaan tunnen seuraavaksi vetoa. Tai missä muodossa voin yhdistää näitä eri kiinnostuksen kohteita luomaan jotain uutta. Tämä on omalla kohdallani johtanut luonnollisesti siihen, että näen yrittäjyyden ainoana vaihtoehtona itselleni.. Tarvitsen paikan ja tilan, joka mahdollistaa erilaisten asioiden tekemisen, eri osa-alueiden yhdistämisen, luovuuden ja vapauden. Tilan, jossa voin kääntää tämän piirteen vahvuudeksi, toteuttaa intohimojani ja jalostaa kaikkea tätä eteenpäin antaakseni muille.

Kuten sanoin ekassa aihetta käsittelevässä postauksessani, niin omien mielenkiinnon kohteiden seuraaminen on hyvin harvoin ajan tuhlausta – olitpa sitten multipotentiaali tai et. Vaikka inspiraation seuraaminen ei johtaisikaan pidemmälle, niin kokeilusta oppii aina uutta ja on vähintään yhtä kokemusta rikkaampi. Kaikkeen tähän liittyy vahvasti myös ikigai. Ikigai on japaninkielinen sana, joka kuvaa elämän nautintoja ja merkitystä (iki=elää, gai=syy), mutta siitä lisää ensi kerralla 🙂 Ja hei, tuun huikkaamaan somessa, kun haastattelu on ulkona. Voit seurata instassa @by__rachel.

PS. Pitää vielä mainita kuvassa näkyvästä hupparista, koska se liittyy myös aiheeseen. Kyseinen huppari on c’est normal:in, joka on suomeksi käännettynä se on normaali. Hupparista löytyy englanninkielinen määritelmä käsitteelle normaali, mutta brändin slogan onkin: “Exactly the opposite to who we are!” Tämä kuvasi niin hyvin itseäni, että olihan se pakko saada. Ihanaa päivää teille <3

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *