Postasin eilisen leopardikaulurikuvan instaan, ja hyräilin tyytyväisenä itsekseni saatuani ikuistettua ja jaettua omasta mielestäni kivan päivän asu -kuvan. Asu oli nimittäin sellanen, jossa viihdyn hyvin, jossa on sopivasti eri tyylejä ja joka näytti omaan silmääni vaan todella kivalta. Sitten sain serkulta kommentin: Mikä toi on? Kuollut pesukarhu, jolla on pilkkuja?

Nauroin kommentille ääneen, moneen kertaan. Siis musta se oli ihan sairaan hauska näkemys turkiskaulurista ja sai mut miettimään, miten erilaisia me ihmiset ollaankaan 😀 Että toinen näkee törkeen makeen asusteen ja toinen kuolleen eläimen, haha. Se sai mut pohtimaan asiaa kuitenkin enemmän, ja sitä, kuinka paljon valtaa me annetaan sille, mitä muut meistä ajattelee? Mä oon meinaan ollut aiemmin pahimman luokan ihmisten miellyttäjä. Just se kiltti tyttö, joka ei halua pahoittaa kenenkään mieltä, ei sanoa rumaa sanaa, eikä nostaa itsestään meteliä. Entinen Rachel olis varmaan tommosen kommentin jälkeen hätkähtänyt, loukkaantunut, ja lopulta työntänyt koko kaulurin jonnekin vaatekaapin perimmäiseen nurkkaan. Välillä mietin, miten monesta asiasta ja kokemuksesta oonkaan jäänyt paitsi, kun niin monesti laitoin muiden mielipiteet oman itteni edelle.. Aloinkin kirjottaa tätä postausta 15-vuotias Rachel mielessäni; nää on just niitä asioita, joiden kuuleminen, sisäistäminen ja ymmärtäminen olisi voinu tehdä mun nuoruusvuosista hieman vapaampia, rohkeampia ja enemmän itseni näköisiä.

Honey, älä tuhlaa kallisarvoista aikaasi sen miettimiseen, mitä muut susta ajattelevat. Tiedän, tästä on hyvin vaikeaa päästä eroon, koska me ollaan laumaeläimiä ja muiden mielipiteistä välittäminen on osa meidän selviytymisvaistoja jne.. Mutta jos elät niin että mietit jatkuvasti mitä muut susta ja sun tekemisistäsi ajattelevat, tulee elämäsi olemaan todella rajoittunutta, tylsää, uuvuttavaa ja ahdistavaa. Koska tosiasia on, että mitä todennäköisimmin joku löytää aina susta tai sun tekemisistä jotain arvosteltavaa. Voit olla koko sadon pyörein, mehukkain ja täydellisin persikka – mutta on tulee aina olemaan joku, joka ei voi sietää persikoita 🙂 Tottakai jokainen haluaa, että heidät nähtäisiin mahdollisimman hyvässä valossa, mutta loppujen lopuksi kukaan ei voi määrätä sitä, miten muut ihmiset heidät näkevät. Vanha viisaus kuuluukin: se, mitä muut minusta ajattelevat, ei kuulu minulle. Seriously, ihmiset ajattelevat mitä ajattelevat: jos joku haluaa sussa nähdä hyvää, hän näkee hyvää. Jos joku haluaa nähdä pahaa, hän näkee pahaa.

Varsinkin kun elämässä tekee isoja päätöksiä tai muutoksia, tulee aina olemaan ihmisiä, jotka eivät niitä hyväksy. He saattaa ilmaista mieltään kritisoimalla, suuttumalla, loukkaantumalla tai tuhahtelemalla.. Tai sitten saatat törmätä kateuteen, joka tosin usein purkautuu ärsytyksenä, paheksuntana tai puolustautumisena. Älä kuitenkaan tuhlaa kallisarvoista aikaasi sellaisiin energiasyöppöihin eli ihmisiin, jotka jatkuvasti vetää sua alaspäin. Jos vietät aikaasi ahdasmielisten, pessimististen, valittajien kanssa, voit olla varma että se vaikuttaa myös omaan oloosi ja mielentilaasi. Lyöttäydy sen sijaan sellaisten ihmisten seuraan jotka kannustavat ja tukevat sinua, ja joihin voit luottaa. Inspiroituneiden, positiivisten ja oman elämänsä eteen toimivien ihmisten seuraan – sellaisten ihmisten, jotka ajattelee tavalla, jolla itsekin haluat ajatella. Kun vietät aikaa ihmisten kanssa, joiden teot ja ajatukset resonoivat kanssasi, tulee se vaikuttamaan elämääsi enemmän kuin uskotkaan.

Toki ihmisiltä saatua palautetta kannattaa hyödyntää, myös negatiivista sellaista. Rakentava kritiikki voi avata silmäsi jollekin sellaiselle, jota et ole itse tullut huomanneeksi ja joka voi auttaa kehittymään eteenpäin. Opettele kääntämään ulkopuolelta tulevat mielipiteet omaksi eduksesi sen sijaan, että annat niille vallan pyörittää omaa elämääsi. Tässäkin asiassa tulee pyrkiä löytämään se kuuluisa kultainen keskitie.. Riippuvuus ulkopuolisten kehuista ja vahvistuksesta ei ole hyväksi, kuten ei myöskään se, että antaa ulkopuolisten mielipiteiden määritellä arvonsa.

Jen Sinceron mukaan jokaisen tulee kysyä itseltään ainostaan kolme kysymystä: 1) Onko tämä jotain mitä haluan olla, tehdä tai saada? 2) Viekö tämä minua siihen suuntaan, mihin haluan mennä (ei siihen, mihin suuntaan minun “pitäisi” mennä)? ja 3) Voiko tämä vahingoittaa* jotakuta? Vahingoittamisella Sincero tarkoittaa esimerkiksi muiden ihmisten rahojen varastamista, vesialueiden tuhoamista tai kansojen orjuuttamista. Jos äiti pettyy sinuun, isäsi ei hyväksi valintojasi tai ystäväsi närkästyvät, se ei täytä vahingoittamisen kriteerejä. 😀

On oltava sopivasti itsekäs ja ymmärrettävä, ettei kaikkia voi eikä tarvitse miellyttää. Sopiva itsekkyys on tärkeä voimavara, joka auttaa voimaan hyvin. Se ei tarkoita sitä, että muille voisi olla ilkeä, epäreilu tai käyttäytyä muutoin ylimielisesti, vaan sitä, että asettaa oman itsensä ja oman hyvinvointinsa etusijalle, sillä jatkuva muiden miellyttäminen ajaa ennen pitkään uupumiseen. Eli seuraavan kerran, kun ajatus mitä ihmisetkin tästä ajattelevat? hiipii mieleesi, pysähdy sen sijaan hetkeksi ja kysy itseltäsi: Mitä minä ajattelen? Miltä minusta tuntuu? Mikä on minulle tärkeää? Älä anna muiden ihmisten tai heidän mielipiteidensä tulla sun, elämäsi ja unelmiesi väliin. Ole oma itsesi, tee parhaasi ja luota intuitioosi. Vaikka se sitten tarkottaisikin kuolleen raadon kiepsauttamista kaulan ympärille 😉

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *