Kuinka monesti sulta on kysytty, mitä haluat olla tai tehdä isona? Useimmilla kysymys on saatettu esittää jo hyvissä ajoin ennen kouluikää ja siitä eteenpäin tasaiseen tahtiin niin koulussa, kotona, kuin sukujuhlissakin. Lapsena vastaukseksi sopivat leikkisät asiat kuten prinsessa, palomies, astronautti ym, mutta vuosien varrella vastauksen taustalle kasaantuu tiettyjä paineita ja odotuksia. Itellä ei ainakaan riitä kahden käden sormet laskemaan niitä kertoja, kun mun urasuunnitelmia on tiedusteltu milloin missäkin. Kahden käden sormet ei myöskään riitä laskemaan kaikkia niitä kertoja, kun koin suurta ahdistusta kysymyksen esittämisestä. Ongelma ei ollut siinä, ettenkö olis tiennyt mitä vastata tai etteikö mulla olisi ollut suunnitelmia… vaan pikemminkin siinä, että vaihtoehtoja oli niin paljon.

Onko siellä ruuudn takana muita, jotka kokee ahdistusta siitä, että elämässä pitäisi valita vain yksi tie? Onko muita, jotka kokee omaavansa monta eri kutsumusta? Onko muita, joilla on lukuisia mielenkiinnon kohteita ja jotka innostuvat jatkuvasti uusista asioista?

Tervetuloa multipotentialite:n maailmaan. Multipotentialite-termin luoja on Emilie Wapnick, joka on kehittyänyt termin ympärille paitsi yhteisön ja nettisivut, mutta myös mm. kirjoittanut kirjan ja pitänyt aiheesta TED-talkin. Multipotentialite (suomeksi multipotentiaali?) on ihminen, jolla on on lukuisia mielenkiinnon kohteita ja luovia harrastuksia. Hänellä on potentiaalia useilla aloilla, ja häntä voidaan kutsua myös “monitietäjäksi” tai “yleisneroksi”. Multipotentiaaleilla on erityinen kyky yhdistellä asioita, ajatella “laatikon ulkopuolella” ja he ovat usein hyvin idearikkaita. He ovat luovuutensa ja monikirjavaisen kiinnostuksen kohteidensa kanssa hyvin innovatiivisia ja kykenevät luomaan uutta. He myös tylsistyvät harvoin, itseasiassa, päinvastoin; heille tyypillistä on se, että he heräävät aamulla pää täynnä ideoita ja inspiroituvat herkästi ympärillä tapahtuvista asioista. Kun muut ihmiset kertovat ylennyksistään ja menestyksestään, multipotentialite puhuu aluistaan, ideoistaan ja uusista projekteistaan. Multipotentiaalit ovat myös hyvin nopeita oppimaan. Kun he innostuvat jostain, niin he etsivät ja lukevat asiasta kaiken mahdollisen tiedon. Multipotentiaalit ovat harvoin eksperttejä tai asiantuntijoita missään tietyssä asiassa, vaan pikemminkin juuri niitä monitietäjiä.

Kaikki tämä saattaa kuulostaa coolilta, mutta voin kertoa, ettei se aina todellakaan ole sitä. Mä identifioin itseni todella, todella vahvasti multipotentiaaliksi. Huomaan eläväni tietyn kaavan mukaan, jossa innostun jostain uudesta asiasta, sukellan sen sisään, obsessoin siitä ihan täysillä, käännän koko netin nurin ettiessäni asiasta kaiken mahdollisen tiedon ja kerron siitä muille suupielet vaahdoten. Saatan oppia asiasta paljonkin ja tulla siinä kohtalaisen hyväksi, mutta sitten.. kiinnostus lopahtaa yhtä nopeasti kuin saapuikin ja huomaan tylsistyväni. Koska oon kuitenkin monesti tehnyt asian eteen paljon töitä, nähnyt vaivaa, sekä uhrannut sille aikaa ja energiaa, koitan pitää siitä edelleen kiinni enkä antaa itseni “luovuttaa” niin helpolla. Tylsistyminen ja haasteen katoaminen johtaa lopulta kuitenkin siihen, että päästän asiasta irti, vain innostuakseni jostain ihan uudesta asiasta (joka hyvällä lykyllä saattaa olla aihepiiriltään ihan toisessa ääripäässä). Sukellan taas uuden asian pariin, puhkun intoa ja innostusta kun koen löytäneeni oman juttuni, kunnes..

Oon just sellanen tyyppi, joka innostuu uusista asioista aina ihan täysillä. Siis TÄYSILLÄ. Mielenkiinnon kohteet vaihtuvat tiuhaan tahtiin, uusia innostavia asioita putkahtelee eteen tämän tästä ja tykkään siitä että on monta projektia meneillään samaan aikaan. Yhdessä vaiheessa oikeesti kärsin tästä ja koitin miettiä, mikä ihme mussa oli oikein vikana. Koin olevani vähintäänkin outo ja eriskummallinen, kun muut tyytyväisenä porskutteli valitsemallaan tiellä eteenpäin ja mä poukkoilin edestakaisin asiasta toiseen, aloittelin sitä, kokeilin tätä, ja pompin kun mikäkin duracelpupu laidasta laitaan. Innostuin jatkuvasti uusista asioista, enkä osannut saattaa aloittamiani asioita loppuun. Tai sitten kärsin niin suuresta inspiraatio- ja ideatulvasta, että kertakaikkiaan vaan lamaannuin.

Koin ahdistusta myös siitä, että mun “pitäisi” valita yksi ammatti. Yksi ura. Rakentaa tulevaisuuteni yhden tietyn asian ympärille. Kun multa tiedusteltiin mitä haluan tehdä isona, pyörittelin päässäni kaikkia niitä kahtakymmentäkahdeksaa eri asiaa joita halusin tehdä, mutta ääneen mumisin ainoastaan jotain siihen tilanteeseen sopivaa, kuten “health coach”, “lääkäri”, “yrittäjä” tai “terveysalan ammattilainen”, näin muutamia mainitakseni. Mutta miten selitän jollekin mitä haluan tehdä, jos en osaa pukea sitä itsekään vielä sanoiksi? Se on tunteena mun sisällä ja visiona mun mielessä, mutta sille ei ole olemassa yhtä tiettyä ammattinimikettä, eikä se mahdu yhden kategorian tai alan alle. Haluan tehdä niin monia eri asioita ja antaa luovuuden ja innostuksen ohjata tekemisiäni, vaikka en tiedä vielä konkreettisesti, että miten.

Multipotentiaalit varmaan voi yhtyä siihen, että se on innostuksineen päivineen todellakin sekä siunaus että kirous. Oon kuitenkin oppinut pikku hiljaa ownaamaan tämän piirteen itsessäni, ja opetellut näkemään sen vahvuutena, rajoittavan ja negatiivisen piirteen sijaan. Ja toinen mitä oon oppinut on se, että omien mielenkiinnon kohteiden seuraaminen on hyvin, hyvin harvoin ajan tuhlausta. Vaikka asian keskeyttäisikin, niin kaiken oppiman voi hyödyntää jossain muussa muodossa, jonkun toisen asian parissa tavalla, jota ei olisi aiemmin välttämättä osannut edes kuvitella. Oon myös ymmärtänyt sen, ettei kaikilla tarvitse olla vain yksi kutsumus. En ole epänormaali, vaikka omaan lukuisia mielenkiinnon kohteita, en ole ekspertti missään tietyssä asiassa vaan pikemminkin tasaisen hyvä monessa eri jutussa. Koska kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan – meitä, teitä, kaikkia 🙂

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *