Mainitsin muutaman kerran instassa, miten vuosi 2019 oli mulle todella vaikea ja haastava – yksi vaikeimpia. Haastavuus ei johtunut siitä, että elämä itsessään olisi koetellut tai ollut täynnä vastoinkäymisiä, vaan edellinen vuosi meni täysin irti päästämisen ja henkisen kasvun merkeissä. Tosin huomasin, että samanlaista energiaa oli monella muullakin ja samanlaisten aiheiden ympärillä on painettu, joten senkin vuoksi haluan puhua tästä enemmän. Jotain kollektiivista muutosenergiaa on todellakin ilmassa ja toisaalta, me ollaan jokainen jatkuvassa muutoksessa – tiedostimme sitä tai emme.

Itsensä kehittämisen maailmassa kaikki on yleensä tosi positiivista ja eteenpäin menemistä. Kehityksestä puhutaan tosi innostavaan ja myönteiseen sävyyn ja tietysti sitäkin kuuluu siihen paljon. Kun ite innostuin itseni kehittämisestä niin se oli itsellänikin pitkälti vaan uusien asioiden oppimista, tavoitteiden asettamista ja eteenpäin viilettämistä. Vähemmän puhutaan kuitenkin siitä, miten kipeää, pimeää ja pelottavaa muutos voi olla. Positiivisella asenteella pääsee pitkälle, mutta sillä ei pääse oikeasti eteenpäin. Se tuo iloa ja valoa elämään, mutta se ei poista alitajunnassa sijaitsevia takiaisia, mädäntyneitä juurakkoja, tai metrin korkuisia betonimuureja. Näillä tarkoitan niitä uskomuksia, ajatuksia ja pelkoja, joita meihin on istutettu usein ennen 8 ikävuotta ja joita olemme sen jälkeen usein vahvistaneet ja juurruttaneet entistä tiukemmin mieleemme ja elämäämme. Ne rajoittavat meidän mahdollisuuksia toteuttaa itseämme, saavat meidät epäilemään itseämme ja omaa arvoamme, sekä estävät meitä elämästä täyttä elämää.

Uskomuksista, ajatuksista ja peloista irti päästäminen on kaikista vaikein työ ja asia, jota ei voi kirjoista vaan opiskella. Työ on todellakin tehtävä itse; on uskallettava räpiköidä suon pohjalla, mentävä syvälle juurakkoon, tartuttava takiaisiin kiinni ja kohdattava sen, mikä vastaan tulee. Vaikka tämän ymmärsin jo vuosia sitten ja kirjoitin mm. blogiinkin pari vuotta taaksepäin negatiivisista uskomuksista, niin olin ymmärtänyt sen vasta mielen tasolla. Vasta kun jouduin tositoimiin omien ohjelmointien purkamiseen ymmärsin todella, mistä oli kyse. Kun lähtee purkamaan 10, 20, 30 vuotta vanhoja sisällään olleita uskomuksia, on selvää että se vaatii aikaa ja kovaa työtä – ihan sairaan kovaa työtä. Ja se tekee matkasta haastavaa. Omasta kokemuksesta voin kertoa, kuinka henkisesti, fyysisesti ja emotionaalisesti rankkaa se voi olla, ja siksi sille polulle astuminen vaatii halua, voimaa ja rohkeutta.

Irti päästäminen on itselläni tuntunut vanhan minän kuolemalta. Kuluneen vuoden aikana on tuntunut siltä, että joitakin osia mussa on kuollut pois. Asiat, joiden päälle oma identiteetti on ollut rakentunut, alkaa pikkuhiljaa murentua ja sitä huomaa ajautuvansa yhä kauemmas ja kauemmas siitä ihmisestä, joka on joskus ollut. Minkälaiseksi on aiemmin identifioitunut. Toiset muutokset on pienempiä ja helpompia, kun taas toiset muuttaa asioita itsessään ja ympärillään niin radikaalisti, että vanhasta jää jäljelle hyvin pieniä palasia. Se tuntuu pelottavalta, kun napanuora entiseen ohenee ohenemistaan, eikä ole oikein mitään mistä enää pitää kiinni. Paluuta entiseen ei ole, mutta uusi on vasta muotoutumassa, ja sen vuoksi on tullut itkettyä monet turvattomuusitkut edellisen vuoden aikana.

Vaikka vuosi onkin ollut henkisesti ja emotionaalisesti todella rankka, ja tietenkin asioiden työstäminen jatkuu edelleen, niin tiedän samalla että se on yksi parhaita asioita mitä mulle on koskaan tapahtunut. Ja sama luottamus mulla oli koko vuoden ajan; jossain syvällä sisimmissäni tiesin, että mun oli tarkoitus käydä se kaikki läpi. Mun oli tarkoitettu käydä näin syvällä, tehdä omaa sisäistä työtä, jotta voin auttaa muita heidän prosessissaan. Jotta voin olla se, joka mun on tarkoitus olla. Toteuttaa itseäni ja mun tehtävää täällä parhaalla mahdollisella tavalla. Ja uskon ja tiedän sen, että jos menee sinne pohjamutiin asti etsimään ne omat pelot ja uskomukset, joiden kautta on luonut omaa elämäänsä, ymmärtää, että myös muutos on omissa käsissä. Kun ymmärtää, että heijastamalla omia uskomuksia, ajatuksia ja pelkoja ulkoiseen maailmaan tulee samalla luoneeksi omaa fyysistä todellisuuttaan, ymmärtää myös, että voi itse muuttaa kaiken. Ja se on ihan älyttömän voimaannuttavaa.

Juttelin pari päivää sitten yhden vanhan lapsuudenystävän kanssa, joka kertoi konmarittavansa fyysistä ympäristöään. Konkreettisella tasolla irti päästäminen voi tarkoittaa nimenomaan tavarasta luopumista ja kodin tyhjentämistä turhasta roinasta, ja jokainen varmasti tietää miten vapauttavalta tuntuu, kun saa järjestettyä kaappeja ja hyllyjä – kehossakin tuntuu olevan enemmän tilaa ja raikasta energiaa. Tällainen konmaritus voi olla askel myös muun elämän puhdistamiseen (ja ite rakastan turhan roinan siivoamista), mutta koska fyysinen taso heijastaa aina meidän sisäistä olotilaa, on suurin puhdistuminen ja irti päästäminen tapahduttava sisällämme.

Muutosta voi lähestyä monella eri tavalla, ja jokaiselle sopii erilaiset työkalut ja erilainen tahti. Mun oma prosessi lähti liikkeelle hyvin vahvasti mielen tasolta, koska oon aina ollut hyvin mielestä käsin eläjä ja oppinut käyttämään loogista, rationaalista aivopuoliskoa – kuten varmaan aika moni muukin länsimaassa kasvanut.. Pikkuhiljaa mukaan on tullut yhä enemmän kehollisia ja keho-mieli-yhteyttä tukevia harjoitteita, ja on ollut ihan mieletöntä oppia ittestäni lisää erilaisten harjoitusten kautta. Siis ihan kuin olisi tutustunut itteensä kunnolla ensimmäistä kertaa 🙂 Oon viimeisen vuoden aikana mm. kirjoittanut enemmän kuin koskaan aiemmin, ja intuitiivinen kirjoittaminen/brain dump/ajatusten suoltaminen paperille onkin mulle edelleen yksi tärkeimpiä keinoja selkeyttää ajatuksiani ja vapauttaa ne mielestäni. Oon opetellut havainnoimaan ajatuksiani neutraalisti ja tuomitsematta, ja kyseenalaistamaan jokaista mielen mulle projisoimaa tarinaa. Ennen kaikkea oon opetellut päästämään irti kontrolloinnin tarpeesta. Kontrolloinnin tarve on niin mielenkiintoinen teema, että tuun varmasti puhumaan/kirjoittamaan siitä enemmän, koska siitä vapautuminen on ollut yksi suurimpia muutoksia omassa elämässäni. Yksi harjoitus, joka on auttanut vapautumaan irti päästämiseen liittyvästä pelosta ja hallinnan tunteen menettämisestä on ollut kysyä itseltäni: mikä on pahinta, mitä voi tapahtua, jos päästän täysin irti? Myös erilaiset fyysiset irtipäästämis-harjoitteet, TRE ja meditaatio ovat olleet korvaamattomia osia omaa paranemisprosessiani.

Mun sisäinen työskentely lähti kriisien seurauksena ja oikeastaan lähes pakon sanelemana. Koin, että mulla ei ollut muuta vaihtoehtoa, koska kipu ja kärsimys sen hetkisessä elämässä oli liian suurta – oli pakko tehdä muutoksia, avautua ja antautua. (Tämä antautumis-teema on myös ihan supertärkeä, siitäkin haluan puhua enemmän!) Vaikka usein kriisit on katalyyttejä muutokseen, ei niiden tarvitse tapahtua aina tuskan kautta, vaan ne voi tapahtua myös rakkaudesta ja ulosta käsin. Oma kokemus on monessa suhteessa ollut tuskan kautta oppiminen, mutta uskon että ihminen voi myös motivoitua tekemään tarpeellisia muutoksia elämäänsä ilman tätä. Ja niin kuin irti päästämiseen, myös muutokseen kuuluu aina epämukavuus ja isoon muutokseen kuuluu aina suuri epämukavuus. Moni ei ole valmis uhraamaan mukavuuttaan tai luopumaan siitä, mihin on tottunut, vaikka se ei tuntuisikaan aidosti mukavalta. Usein taustalla voi myös olla pelkoa siitä, että menetämme jotain tai meidät hylättäisiin jos muutumme ja alkaisimme oikeasta elämään itsemme näköistä elämää. Tämä pelko on yleensä turha ja liittyy ennemmin taas meidän omiin uskomuksiin ilman mitään totuuspohjaa, ja toisaalta.. silloin on hyvä pysähtyä kysymään itseltään, onko valmis elämään tästä pelosta käsin lopun elämäänsä? Kenen vuoksi pienennän itseäni? Ketä suojelen tai mitä pelkään? Uskon myös, että kun tulee sinuksi epämukavuuden kanssa, siitä voi alkaa jopa nauttimaan. Elämään astuu silloin tietynlaista kepeyttä ja luottamusta, joka auttaa kuljettamaan sinua kohti päämäärääsi. Koska yleensä silloin, kun on tarpeeksi epämukavaa, ollaan todellisen timantin, suuren läpimurron partaalla.

Irti päästäminen tuo tilaa uudelle. Sen avulla voimme astua pois uhriudesta, kuoria pois toimimattomia rooleja ja purkaa vanhoja ohjelmointeja. Jos pidämme kynsin hampain kiinni vanhasta, totutusta ja turvallisesta, meidän on hyvin vaikea päästä eteenpäin. Mikään ei muutu, jos mikään ei muutu 🙂 Usein esteenä muutoksen aloittamiselle on myös työkalujen puuttuminen, mutta kaiken kokemani ja oppimani jälkeen voin todeta, että apua ja työkaluja on olemassa valtavasti – ihan jokaiselle. Irti päästäminen on myös iso harppaus oman sisäisen äänen tunnistamiselle ja omaan voimaan astumiselle. Nämä molemmat vaativat paljon rehellisyyttä sekä itsetutkiskelua; on rohkaistuttava todella kuuntelemaan itseään ja tunnustamaan itselleen sen mikä on itselleen totta ja mikä ei. On tärkeää tietää mitä haluaa, puhdistaa vanhoja ohjelmointeja ja uskomuksia, sekä uskallettava pyytää ja vastaanottaa. Vaaditaan uskallusta raivata elämästä tilaa sille, mitä oikeasti haluaa, ja myös uskallusta lähteä kulkemaan sitä kohti. Huolimatta siitä, mitä muuta sanovat tai ajattelevat, tai millaisia asioita pidetään “oikeanlaisina”.

Jokainen meistä on syntynyt oman elämänsä luojana ja elääkseen täyttä, itselleen merkityksellistä elämää meidän on poistettava rajoitukset näiden tieltä ja luotettava siihen, että elämä haluaa meille hyvää. Luotettava siihen, että elämä, universumi, maailmankaikkeus kantaa – koska silloin elämä alkaa virtaamaan ihan uudella tavalla.

Jos koet, että kaipaisit omaan muutosprosessiin apua ja tukea, niin minulla olisi heti alkuvuoteen muutama paikka avoinna TRANSFORM-valmennukseen. Valmennuksen aikana pääset pysähtymään syventääksesi itsetuntemustasi, vapautumaan menneisyyden tarinoistasi sekä tekemään muutoksia muuttaaksesi nykyhetkeäsi – ja sitä kautta myös tulevaisuuttasi. Jackson Brown Juniorin sanoin, älä koskaan aliarvioi voimaasi muuttaa itseäsi.

Inspiroivaa, elämäntäyteistä ja muutosrikasta uutta vuotta jokaiselle <3

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *